Olen lukenut eilen ja tänään positiivisia kokemuksia clomien käytöstä ovuloimattomuuden hoitokeinona. Yritän tsempata itselleni, että ehkä.. EHKÄ se voisi sittenkin toivottavasti tärpätä. Edellisessä "elämässäni" käytössä oli luovutetut siittiöt ja suoraan inseminaatiohoidot. Hoidot ovat, niin kuin kaikki sen läpikäyneet tietävät, raskasta... minulle raskaampaa henkisesti kuin fyysisesti.

Nyt saamme tässä uudessa elämässämme yrittää aivan rakkaushommilla saada alulle meidän rakkauspakkausta. -Eli aivan täysin toiset lähtökohdat.  Silti minä pelkään. Niitä peikkoja... pettymyksen peikkoja, jotka tulevat tökkimään ja nauramaan, että älä luulekaan, että sinulle lasta suotaisiin...

Tänään aamulla söin ensimmäisen vaaleanpunaisen pillerin. Pientä huimausta tuli parin tunnin jälkeen. Hyvä niin... lääkkeet tehoavat ainakin johonkin.