Tämä elämäntilanteeni on parasta, mitä voi olla. On tekemistä niin, että suuremmat ajatukset ja ahdistukset jäävät taka-alalle. Ja sitten kun ne sieltä putkahtelevat, niin tietää jo, että nyt on aika hetki pysähtyä, käsitellä ja ehkä itkeäkin.

Ajoittain unohdan, että se oli minun hommana soittaa ja varata se gyne aika, kunhan ne aiemmat paperit sieltä jostain saapuvat.

Olen vain niin varma kuukautisten alkamisesta, että en edes toivo ihmettä (ovulaatiotikkuplussasta ja pupuilujen oikein ajoittamisesta huolimatta).