No ja plääh. Tänään vasta (ja vain hetkittäin) tuntuu siltä, että lämmöissä olisi tapahtunut jotain muutosta. Odotin tällä kierrolla tietysti äkillistä lämmön nousua, palelua, jotain todellisia tai edes epätodellisia merkkejä siitä, että olisin saattanut ovuloida. No mutta näinhän tämä menee aina. AINA.

Kipuilevan kp 13:n jälkeen mieli teki melkein seistä päällään elätellen toiveita siitä, että joko tällä kierrolla vihdoinkin olisin onnistunut kasvattamaan kelpo munasolun ja joko se olisi kasvanut niinkin isoksi, että olisi aivan irronnutkin. Mutta. Kipuilu loppui kp 13:n jälkeen kuin seinään. Sen jälkeen ei ole ollut limoja, ei lämmön nousua, ei laskua, ei turvotusta, ei yhtikäs mitään. Rinnatkaan eivät ole puoleen vuoteen olleet kipeänä. Tuntuu aivan siltä, kuin olisin nyt sitten aivan lopullisesti lopettanut kaiken sellaisen hormoonitoiminnan, joista aiheutuu näitä iki-ihania pms-oireita. Toisaalta... kukapa niitä kaipaa. Kaipaisin kyllä niitä toisenlaisia oireita. Todellakin.

Lämmöt nousivat iltaa kohden. Ihan hyvä.