Kaksi viikkoa tuntuu pitkältä. Pitemmältä kuin ennen. Sekin kuuluu tähän hommaan.

Tissit ovat olleet kipeänä nyt 3-4 päivää. Clomien sivuvaikutuksia. Lievää hiivatulehdustakin oli taas. Valkovuoto on parina päivänä pistänyt pikkuhousut aivan märäksi. Mutta silti limakalvot tuntuu kamalan kuivilta.

Turvotusta ei ole, mutta menkkamaista nipistelyä alavatsassa ja välissä selänpuolella jomottaa.

Haluaisin niin niin niin paljon jaksaa toivoa, mutta niin niin niin kovasti sitä vain sitten pettyy. Mies on ollut kamalan kärsivällinen ja koittanut parhaansa mukaan olla läsnä. Eihän tätä yksin kyllä jaksaisikaan. On onnea saada halata toista aina kun siltä tuntuu.

Lämmöt (kerrankin) tässä kierrossa on pysytellyt sen 0,3 astetta ylempänä. Välillä kävi jopa 0,7 astetta ylempänä, mutta tipahti sieltä takaisin tuolle tasolle. Sekin tavallaan herättää pientä toivonmurusta siitä, että olisinko kerrankin ovuloinut. ...vaan ei kai se pelkkä ovulaatio raskaaksi tulemiseen silti yksin riitä.. sehän olisi aivan liian helppoa?