clomikierto kakkonen lähenee loppuaan.

Kuten olen jo tainnut kertoa, niin sellaista tasaista jomottelua munarakkuloissa on ollut aivan koko kierron ajan. Ei mitään piikkejä (että olisi välillä tuntunut kovemmin tai ollut tuntumatta lainkaan).. tavallaan se herättää toiveita, koska kierto on erilainen kuin aiemmat. Toiveajattelu toisaalta tarkoittaa vain kovempaa pettymystä. Ja tiedän tavallaan jo, että sitä se taas on.. pettymistä. Jokin minun tai meidän elämässä on siten vinksallaan, että raskautuminen ei liene tule kysymykseen.

kaikke kukkuraksi sain nuhakuumeen toissapäivänä. Nyt en sitten edes lämmöistä enää voi seurata pysyvätkö ne ylhäällä vai eivät, koska lämpömittari huitelee itsestäänkin 37,5ssa.

Kaikista sairainta tässä koko hommassa on se, että koska toivon niin kovasti olevani raskaana, mietin, että mitä kaikki ne flunssalääkkeet joita nyt kaadan kurkusta alas voivat vaikuttaa sikiöön... aivan kuin elämä ei ilman tuota ajatusta jo olisi riittävän syyllistävä. No angstaaminen kuuluu kai tähän touhuun.. saa kai niin sitten tehdä?

Rinnat ei enää ole kipeänä... Sekin melko veikeää.. yleensä rinnat kipeytyy muutama päivä ennen menkkoja, nyt ne kipeytyivät muutama päivä "ovulaation" jälkeen ja menkkoja lähetessä eivät sitten enää ole kipeänä..

Mutta jos viimekierron kokemuksia on uskominen.. .niin menkoista tulee kipeät.. sattuu jo valmiiksi!