..Jotta elämä pysyisi tasapainossa.. .huomisen täytyy olla suuri pettymys. Tänään olen taas saanut elämältä sellaisia asioita, joista moni voi vain haaveilla. Minusta tuntuu, että saan maailmalta kaiken muun, mutta en omaa ja rakkaan mieheni lihaa ja verta olevaa jälkeläistä.

Kuulen taustalla äänet, jotka sanovat: "niin niin.. elämää voi olla ilman lapsiakin. Ainahan voi adoptoida. Ei vielä tässä vaiheessa voi sanoa, kun hoitoja ei ole todenteolla vuositolkulla edes yritetty... jne"... Antaa kuulua. Tunteet ovat tunteita. ja yleensä omia. Ei kukaan toinen kuitenkaan voi tietää. Eikä tarvitsekaan. Monilla asiat on paremmin. Monemmilla paljon huonommin. Minun asiani ovat lisääntymiskysymystä lukuun ottamatta ehkä sivullisten mielestä jopa liian hyvin. Mutta kuten sanoin... elämän täytyy pysyä tasapainossa. Lapsettomuus on kai se hinta, minkä me joudumme tästä onnesta maksamaan?