Blogin kuukautis-syntymäpäivä. Sen kunniaksi kävin muistelemassa menneitä lääkärin odotushuoneessa.

En oikein osaa kuvailla miltä tuntuu. Veikeältä. Tulee sellainen DejaVu-ilmiö.. aivan kuin Matti Nykäselle hyppyrin nokalla-- ihan niinkuin oisin kokenut tämän joskus ennenkin. -Ja siksi en varmaan edes osaa olla pettynyt asioiden junnaamisesta paikallaan.

Tilanne on nyt se, että aiemmat hoitotiedot tilataan väestöliitolta. (teki tiukkaa muistaa minä vuonna olinkaan siellä hoidoissa). Jotain hyötyä opinnoista-osasin painottaa, että korostakaa nyt siinä faksissa, että ne tiedot koskevat vain MINUA, ei silloista puolisoani. Jos sillä säästäisimme turhaa byrokratiaa ja henkilötietosuojalainsäädännön koukerot. Eli se hyöty on aiemmista hoidoista, että sitä osaa painottaa paperihommissa oikeita asioita (or not). --ainakin sitä yrittää tehdä itse kaikkensa, että asiat voisivat mennä hieman nopeammin eteenpäin.

Eli sitten, kun tiedot väestöliitolta tulevat -yleislääkäri kirjoittaa lähetteen gynelle, jossa sitten käydään uudestaan samat keskustelut. Olemmeko valmistautuneet hoitoihin? Olemmeko harkinneet adoptiota? (miksi ne noita kysyy????)..eiköhän yli vuodenkin lasta yrittäneet ole harkinneet jo vaikka ja mitä. Se on pitkä aika... ja pitemmäksi se vuosi vain vuosien kuluessa muuttuu... turhauttavaa, mutta ymmärrettävää tietysti, että niiden kuuluu tehdä työnsä hyvin, ja selvittää taustat riittävän tarkasti. uudelleen ja uudelleen.

Miehelleni sanoinkin jo, että sinä tulet muuten mukaan sinne.. Pääset sinäkin paremmin tähän härdelliin mukaan. Ja kyllähän ne testit miehellekin on tehtävä. Miksei sitten samalla erikoislääkärin käyntikerralla saisi lykättyä kaikki selvityslähetteet samaan syssyyn. --huomaatteko? Taas mietin, kuinka voisin nopeuttaa tätä katastrofia. Aivan kuin minulla olisi joku kiire siihen, että joudun hyväksymään elämän ilman lapsia... -en tiedä.

No - Tässä tämän päivän ovulaatiotesti.