Ovulaation merkeistä:

Olen aina ajatellut, että lämpöjen nousu olisi merkkinä ovulaation tapahtumisesta. Ja sitä kun tapahtuu minulle noin kolme kertaa vuodessa "oikeana" ajankohtana. Pääsääntöisesti mun lämmöt nousee siinä muutama päivä ennen menkkoja.. ja rupeaa sitten taas sahaamaan ylös alas.

Limat tulevat ja menevät. Ainoa asia, joista oikeastaan pystyn seuraamaan lähestyvää o-hetkeä. Aika usein nämäkin merkit "sotkuuntuvat" (-tiedätte kyllä mihin).

Erilaisia juilimisia ja nippailuja on enemmän tai vähemmän ennen o:ta ja vielä enemmän o:n ja m:n välissä. Niiden perusteella ei ikinäkoskaan voi vetää yhtään minkäänlaista johtopäätöstä ei suuntaan eikä toiseen. Esimerkiksi tässä kierrossa (kun nyt siis kuvittelen tai ainakin haaveilen ovuloineeni) menkkamaista jomotusjuilintaa on jatkunut jo kolmatta päivää.

Turvoksissa olen nykyisin aina. Pitäisi ehkä tarkistaa ruokavaliota. Olen jotenkin turtunut koko syömisintoiluun. Syön mitä tekee mieli (-ja sen kyllä huomaa olotilassa ja ulkomuodossa). Voisin sanoa olevani jonkinsortin lohtusyöjä. Mutta puolustan itseäni, ja kerron käveleväni töihin viidesti viikossa. Eihän se paljoa ole, mutta sentään 20 km viikossa. Olen kuitenkin normaalipanoinen, eli ylipainon ei pitäisi olla syy ovuloimattomuuteen.

Vitamiinien vaikutukset hautasin myös. Olen monta vuotta popsinut yhtä sun toista aa, bee, see, dee, ee ja foolihappoja. Välillä kokeillut maca-jauhot ja ampiaisvahat. Yrittänyt rentoutua hengitysharjoitusten avulla ja kävellä lantiota heilutellen, että munasarjat aktivoituisivat. Kyllästyin tähänkin hommaan kokonaisuudessaan ja nakkasin pilleripurkin pitkälle ruokakaapin takaosaan. (jos nyt en kokonaan lopeta, niin pidän ainakin tauon) - Tuskin minä ovuloimaan vitamiinien voimalla rupean, kun en ole ruvennut tähänkään mennessä.

Ja vaikka olenkin stressityyppi -en menetä sen vuoksi koskaan yöuniani. Ehkä stressaaminen voi olla ainakin osa-aiheuttaja, jos ei aiheuttaja ovuloimattomuuteenkin. Tosin miten olla stressaamatta, jos se, että ei ole mitään stressattavaa stressaa itsessäänkin. Elämä rullaa parhaiten, kun on pikkuisen jotain mistä stressata ja sitten loppuajan voi vain fiilistellä elämästä. Koen kuitenkin olevani onnellinen. Ja nautin jokaisesta eletystä hetkestä.

-----

Mutta kiertopäivässä 21 siis mennään. Enää noin seitsemän päivää menkkoihin. Tämä selkäytimestä tuleva viima ja turvotus ja perjantaista johtuva väsymys alkaa vähän ahdistamaan. Haluan vain löysissä lökäpöksyissä sohvalle viltin alle lukemaan. Näissä tunnelmissa viikonloppua kohti.